Uusimmat kuvat

Yhteystiedot

Verna Bützow
Siuntio
+358 40 8392044
verna.butzow(at)hotmail.com




Schipperke

Schipperke, eli laivakoira, on vanha belgialainen rotta- ja paimenkoira. Flaaminkielisen nimen on väitetty tarkoittavan sekä "pientä paimenta" että "pikku kipparia". Schipperken alkuperäinen käyttötarkoitus oli tappaa rottia laivoilla, mutta sittemmin rotu on osoittautunut myös loistavaksi paimeneksi ja myös hälyttäväksi vahdiksi.

Schipperke on kooltaan pieni, ihanteen mukaan 4-7 -kiloinen. Säkäkorkeus vaihtelee suurestikin 30 cm:n molemmin puolin. Väri on aina kokomusta. Joissakin maissa sallitaan myös kermanvaalea muunnos. Schipperkejä syntyy sekä hännällisenä että hännättömänä.

Schipperke on ulkomuodoltaan hyvin monimuotoinen rotu. Eurooppalainen ihanne on melko siro ja atleettinen, kun taas amerikkalainen ihanne on massiivisempi, karvaisempi ja yleensä myös eurooppalaista isompi. Luonnollisesti myös erilaisia välimuotoja esiintyy.

Kasvatus ja koulutus

Schipperke on hyvin monipuolinen harrastuskoira, joka oppii käytännössä mitä vain. Ihan ilmaiseksi kuuliaisuus ei kuitenkaan tule, vaan sen eteen on tehtävä töitä. Schipperkellä on voimakas tahto ja käskyjen noudattamisesta saa aluksi vääntää kättä. Schipperkeä ei saa päästää hyppimään silmille, vaan sille on tehtävä selväksi kuka määrää. Kun arvojärjestys on selvä, on vain taivas rajana. Schipperke on ilmiömäinen TOKO- ja agilitykoira, ja myös haku ja jäljestys sopivat sille varmasti kuin nenä päähän. Sienestäjä saa schipperkestä oivan apurin, kun vaan jaksaa selvittää koiralle mitä etsitään ja miten löytö ilmaistaan.

Schipperke on hyvin älykäs ja tarkkaavainen, ja tajuaa nopeasti mitä koulutuksella haetaan takaa. Jääräpäänä se saattaa tavoitella omaa etuaan pitkäänkin, ennen kuin yhteinen sävel löytyy. Kaikki voimakeinot tulee jättää käyttämättä, sillä schipperke ymmärtää vähemmästäkin! Vaikka koira ei heti toimisi toivotulla tavalla, ei fyysisillä keinoilla saa aikaiseksi muuta kuin särön omistajan ja koiran välille.

Schipperke kiintyy vahvasti perheeseensä, eikä yleensä lämpene kovin äkkiä vieraille. Haukkuminen ja uhittelu ei kuitenkaan ole suotavaa, ja siihen tulee puuttua välittömästi. Schipperken ei kuulu olla arka eikä aggressiivinen. Vieraiden silitettäväksi ja syliteltäväksi ei kuitenkaan kannata pakottaa, sillä se herättää koirassa ainoastaan lisää epäluottamusta. Schipperke tarvitsee usein vähän aikaa tarkastellaakseen vieraiden tarkoitusperiä, ja lopulta utelaisuus yleensä vie voiton. On siis parempi antaa koiran tutustua vieraisiin omilla ehdoillaan.

Käsittelyyn schipperke kannattaa totuttaa huolella. Varsinkin kynsienleikkuu tuntuu olevan useille schipperkeille kuolemantuomio, joten sitä ei voi harjoitella liikaa! Aluksi palkitaan kynsien koskettamisesta, sitten kynsileikkurilla hipaisemisesta, ja lopulta leikkaamisesta. Ihanteellisinta olisi lopettaa harjoitus kun koira on vielä hyvällä mielellä. Alussa on siis syytä leikata vain pari kynttä kerrallaan. Aina kärsivällisinkään positiivinen vahvistaminen ei auta, ja silloin kynnet on leikattava väkisin. Tärkeää on pysyä rauhallisena ja määrätietoisena. Jos leikkaa vahingossa liikaa, kannattaa jatkaa tyynen rauhallisesti. Älykkäänä koirana schipperke aistii hätääntymisen, ja käyttäytyy sen mukaisesti. Sessio ei ole ohi, ennen kuin koira on rauhallinen. Koiraa ei siis ikinä palkita rimpuilusta lopettamalla kesken.

Etenkin näyttelykoiran on totuttava myös vieraiden käsittelyyn tietyissä tilanteissa. Näyttelykoiran tulee osata seistä paikoillaan pöydällä ja antaa tuntemattoman tuomarin tutkia ja koskea. Pöydällä käsittelyä kannattaa siis harjoitella hyvässä hengessä vähitellen ennen ensimmäistä näyttelyä, sillä schipperke ei välttämättä automaattisesti alistu vieraan ihmisen kopelointiin.

Schipperke oppii kyllä oman tontin rajat kun vaan jaksaa määrätietoisesti opettaa, mutta liikoja ei saa vaatia etenkään nuorelta koiralta. Schipperke on reviiritietoinen koira, mutta näkemys omasta reviiristä ei aina kohtaa omistajan näkemyksen kanssa. On siis tärkeää opettaa koiralle rajat erittäin johdonmukaisesti. Nuori ja vallaton koira on lähes poikkeuksetta viettien ja kiusausten vietävänä, ja ohikulkeva koira tai saaliseläin saattaa käydä vastustamattomaksi. Helpompi ja turvalisempi vaihtoehto on aidata piha tai alue, jolla koira saa liikkua. Pihan ulkopuolella vaanivat monet vaarat, kuten autot, koiranvihaajat ja vihaiset irtokoirat.  Aidat suojaavat ainakin osittain myös niiltä.

On tärkeää antaa schipperkenpennunkin olla pentu, eli siltä ei saa vaatia liian vaativia suorituksia liian nuorena. Lisäksi on tärkeää muistaa, että schipperkenkin luusto vaatii aikaa saada kehittyä valmiiksi, eli agilitya ja muita fyysisesti vaativia lajeja voi harrastaa vasta vuoden iässä.

Terveys

Schipperke on ihailtavan terve ja pitkäikäinen rotu, mutta kaikilta vitsauksilta sekään ei valitettavasti ole säästynyt.

Rodussa esiintyy epilepsiaa, jota ei valitettavasti voi todeta millään testillä. Epilepsia on periytyvä sairaus, joten epileptikot tulisi jättää jalostuskäytöstä pois. Usein koira on kuitenkin ehtinyt jo saada jälkeläisiä ennen sairauden puhkeamista.

Muiden pienten rotujen tavoin schipperkellä saattaa esiintyä myös polvivikoja, yleisimmin patellaluksaatiota. Patellaluksaatio haittaa koiran elämää merkittävästi, ja vaatii yleensä leikkaushoidon.

Schipperkeillä saattaa esiintyä silmäsairauksia, kuten millä tahansa rodulla. Silmäpeilaus on usein ainoa keino todeta silmäsairaudet.

Schipperke ei kuulu toistaiseksi PEVISA:an ( Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), eli kasvattajien ei ole pakko tutkituttaa koiriaan ennen jalostuskäyttöä. Perinnöllisten vikojen poissulkemiseksi se on kuitenkin välttämätöntä.

Yksi merkittävä terveyshaitta on ylipaino, johon omistaja onneksi voi itse vaikuttaa. Ylipaino rasittaa niveliä kohtuuttomasti, muta myös mm. sydäntä ja keuhkoja. On hyvin tärkeää pitää koira normaalipainoisena!

Turkinhoito

Schipperken turkki on hyvin helppohoitoinen. Karva vaihtuu kerran tai kaksi vuodessa, jolloin koiraa kannattaa harjata, lähinnä asunnon siisteyden ylläpitämisen helpottamiseksi. Schipperke pestään tarvittaessa. Turkki kuivuu nopeasti, mutta pahimpien pakkasten aikaan se pitää föönata kuivaksi varmuuden vuoksi. Märkä pohjavilla pakkasilla voi olla koiralle jopa vaaraksi.

Schipperken turkki on parhaimmillaan vettä- ja likaahylkivä. Liika peseminen tuhoaa turkin rasvakerroksen, jolloin nuo ominaisuudet katoavat. Koiraa ei siis kannata pestä turhaan. Pesemiseen kannattaa varata kunnon shampoo ja hoitoaine, jotta iho ja turkinlaatu pysyvät mahdollisimman hyvänä.

Kenelle schipperke sopii?

Tavoitteelliselle harrastajalle tai ulkoilmassa viihtyvälle. Schipperken kanssa ei ole pakko harrastaa mitään, kunhan se saa riittävästi virikettä ulkoilusta. Arkielämästäkin saa paljon virikkeitä, kunhan omistajalla vaan riittää mielenkiintoa ja mielikuvitusta.

...ja kenelle ei?

Mukavuudenhaluiselle ja laiskalle ihmiselle, joka hakee laukussa kulkevaa shoppailukaveria. Schipperke on säänkestävä koira, joka vaatii vähintään tunnin lenkin joka päivä, säästä riippumatta.