Uusimmat kuvat

Yhteystiedot

Verna Bützow
Siuntio
+358 40 8392044
verna.butzow(at)hotmail.com




Tiibetinmastiffi

img_6170.jpg

                                   

                 

Tiibetinmastiffi on ikivanha rotu, jonka alkuperäinen tehtävä oli vartioida temppeleitä ja karjaa kotimaassaan Tiibetissä. Rodusta kerrotaan mitä ihmeellisimpiä myyttejä; milloin tiibetinmastiffi oli puoliksi lintu ja puoliksi koira, milloin aasin kokoinen ja luonteeltaan tiikerinomainen koira. Erään myytin mukaan tiibetinmastiffeja kasvatettiin isossa kuopassa susien ympäröimänä, tarkoituksena karaistaa ja kouluttaa voittamattomia vartijoita. Uskokoon ken tahtoo. Joka tapauksessa tiibetinmastiffi on säilyttänyt asemansa uskollisena vahtina ja laumanvartijana.

Useimmat nykyajan eurooppalaiset tiibetinmastiffit muistuttavat ilahduttavan paljon tiibetiläisiä esi-isiään. Suhteellisen uusi trendi on kuitenkin valitettavasti ajanut esim. useat aasialaiset kasvattajat sekoittamaan alkuperäiseen tiibetinmastiffiin massiivisempia molossirotuja, tarkoituksenaan luoda mahdollisimman suuri, massiivinen ja pelottava tiibetinmastiffi. Valitettavasti näitä "tiibetinmastiffeja" on rantautunut jonkin verran muualle maailmaankin. Ne ovat toki näyttävämpiä, mutta valitettavasti eivät lainkaan hyvässä mielessä. Usein niillä on kilokaupalla ylimääräistä nahkaa, sairaalloisen raskas ja epäterve rakenne, ja lisäksi toisinaan myös pitelemättömän aggressiivinen luonne. Todellisuudessa tiibetinmastiffi on aina ollut yllättävän ketterä käyttökoira, eikä suinkaan lähes satakiloinen riippuposkinen hirviö. Aasimyyttikin perustunee aasialaiseen kääpiöaasiin, eikä meidän tuntemaamme aasiin lainkaan. Toisin sanoen tiibetinmastiffi ei koskaan ole ollut merkittävästi nykyistä suurempi. Tällaisena soisin tilanteen pysyvänkin, jotta jättirotujen ongelmilta vältyttäisiin, puhumattakaan luonneongelmista. Tiibetinmastiffi on lahjomaton vahti ja vartija, mutta ei mikään hallitsematon hirviö, jota isäntäväkikään ei pysty pelkäämättä käsittelemään.

Kasvatus ja koulutus

Tiibetinmastiffia kouluttaessa tulee ennen kaikkea painottaa tapakasvatusta. Määrätietoisuus ja johdonmukaisuus ovat avainasemassa. Se mikä on sallittua pentuna, on sallittua aina. Tiibetinmastiffilla on äärimmäisen hyvä muisti ja pitkä pinna kun se tavoittelee omia oikeuksiaan. Koskaan ei pitäisi antaa periksi, vaikka toisinaan oppi ei tunnu menevän perille lainkaan. Tiibetinmastiffi ei ole tyhmä eikä lahjaton, vaan äärimmäisen itsenäinen ja älykäs koira, joka harkitsee jokaista liikettään oman hyötynsä mukaisesti. Kun sitä huvita, se yksinkertaisesti sulkee korvansa ja tekee mitä huvittaa. Tällöin viimeinen tehtävä on suoritettava loppuun tavalla tai toisella, tai koira empii seuraavalla kerralla entistä enemmän. Ihanteellisinta onkin, että treenaaminen lopetetaan ajoissa, eli kun koiraa vielä kiinnostaa. Tiibetinmastiffin kanssa ei koskaan tule harjoitella samaa asiaa kovin pitkään kerrallaan, sillä se kyllästyy todella nopeasti. Tiibetinmastiffille ei kannata  huutaa muuten kuin ehdottoman pakon edessä, koska tympääntyessään se lakkaa kuuntelemasta. Kaikki voimakeinotkin tulee säästää tositilanteita varten.

Koirakoulussa on hyvä käydä etenkin nuoren koiran kanssa, mutta kannattaa varautua pessimistiseen vastaanottoon. Läheskään kaikki kouluttajat eivät tunne laumanvartijoita, ja monet vaativat niiltä kohtuuttomia suorituksia. Tiibetinmastiffi kyllästyy nopeasti, ja omistajan tulee osata lukea koiraansa ja pitää taukoja kun koira niitä tarvitsee.

Tiibetinmasttiffit eivät suhtaudu muutoksiin kovin suopeasti, joten sen elämän tulisi olla mahdollisimman tasaista ja turvallista koko sen elämän ajan. Kaikki, mihin koiran toivotaan tottuvan, tulee esittää sille jo aikaisessa vaiheessa. Kaikki toimenpiteet tulee tehdä tutuiksi jo koiran ollessa pentu, sillä aikuista tiibetinmastiffia ei noin vain taivuteta mihinkään epämiellyttävään, jollei se ole siihen tottunut.

Kodinvaihto on tiibetinmastiffille usein sen verran vaikea tilanne, että kannattaa aina kääntyä kasvattajan puoleen jotta koira ei päätyisi vääriin käsiin. Kierrätetty tiibetinmastiffi ei välttämättä ole helppo tapaus, sillä luottamuksen saavuttaminen voi viedä aikaa.

Harrastukset ja liikunta

Tiibetinmastiffin kanssa voi harrastaa lähes mitä tahansa - kunhan ei aseta tavoitteita liian korkealle. Tiibetinmastiffi päättää itse, minä päivänä huvittaa ja minä päivänä ei. Tiibetinmastiffikin voi olla varsinainen agility-, toko-, tai mikä tahansa lupaus. Lupaavinkiin suorituksiin kannattaa aina suhtautua pienellä varauksella, sillä rodulla ei ole luontaista palvelu- tai miellyttämishalua. Kokeissa ja kilpailuissa voi olla ihan eri ääni kellossa. Tiibetinmastiffista saa tuskin koskaan luoksetulovarmaa, joten vapaanapitokin tulee aina rajoittaa turvalliseen ympäristöön.

Suositeltavia harrastuksia ovat esimerkiksi taakanveto ja verijälki. Niihin koiralla saattaa olla omaakin innostusta. Suojeluharrastelut tulee suosiolla jättää sikseen, sillä tottelevaisuusosuus jää auttamatta puutteelliseksi, ja tiibetinmastiffi hyökkää vain kun kokee sen tarpeelliseksi, ja ennen kaikkea lopettaa kun kokee työnsä tehdyksi. Toisin sanoen koiraa ei ohjata käskyillä. Viettejä ei houkutella esille, ne löytyvät kyllä tarvittaessa.

Näyttelyharrastus ei suinkaan ole pelkästään omistajien mieleen. Useat koirat viihtyvät näyttelyisssä loistavasti, eivätkä jäisi kotiin mistään hinnasta. Suurin osa sopeutuu, toimii hyvin eikä valita. Loput eivät totu koskaan, eivätkä opi suhtautumaan näyttelytilanteisiin, vaan suhtautuvat ympäristöön ja muihin koiriin joko pelokkaasti tai aggressiivisesti. Viimeiseksi mainittuja ei mielestäni tarvitse väkipakolla raahata epämiellyttäviin tilanteisiin, mikäli kaikki keinot on käytetty. Muuten näyttelyharrastus tukee jalostustarkoitusta, vaikkei jokaista yksilöä jalostukseen käytettäisikään. Kasvattajalle jokainen arvostelu on joka tapauksessa korvaamattoman arvokas palaute jalostustyöstä.

Tiibetinmastiffi ei ole erityisen aktiivinen rotu. Juoksukaveriksi siitä ei aina oikein ole, vaan rauhalliset kävelylenkit ovat sille enemmän mieleen. Tässäkin tosin esiintyy suuria yksilöllisiä eroja. Tyypillinen tiibetinmastiffi tyytyy kuitenkin yleensä lönkyttämään kävelyvauhtia, kunhan pääsee aina toisinaan revittelemään. Kuten jokainen koira, myös tiibetinmastiffi kaipaa päivittäin vähintään tunnin mittaisen lenkin.

Tiibetinmastiffi kehittyy hitaasti, joten luuston kannalta on hyvä jättää rankemmat rasitukset yli vuoden ikään. Maalaisjärki on kaikki kaikessa. Nuorikin koira saa leikkiä ja temmeltää mielensä mukaan, mutta sitä ei viedä agilitykentälle ennen kuin luusto on valmis. Nuoren koiran kanssa toimitaan sen oman jaksamisen ehdoilla, eikä siltä saa vaatia liikoja. Luustoviat eivät aina näy päällepäin, ja siksi jokainen koira tulee kuvata ainakin lonkkien ja kyynärien osalta, kun koira on vähintään puolitoistavuotias.

Reviiri

Tiibetinmastiffille oma reviiri ja lauma on kaikki kaikessa. Valitettavan harvoin tiibetinmastiffin käsitys omasta reviiristä on sama kuin omistajan, vaan käsittää myös naapurien ja lähipitäjän tontit. Tiibetinmastiffi on salamana paikalla kun tapahtuu, mutta muuten luuhaa ties missä jos saa siihen mahdollisuuden. Tämän takia tibetinmastiffi vaatii usein erityisen vankan aitauksen. Monet tiibetinmastiffit kaivavat, jotkut repivät ja jotkut jopa kiipeävät tiensä vapauteen. Tarhan tai aidan kuuluu siis olla sellainen, josta ei pääse yli, läpi eikä ali. Pohjan verkottaminen tai reunojen laatoittaminen on usein välttämätöntä. Suosittelen korkeaa kalteriaitaa, jonka yli ei voi kiivetä. Puutarha- riista- ym. verkot kannattaa jättää ostamatta, ne eivät kestä päättäväisen tiibetinmasttiffin käsittelyä.
Toiset pysyvät kiltisti aidalla merkityllä reviirillään, mutta kannattaa pelata varman päälle, sillä valitettavan monet tiibetinmastiffit päättävät päivänsä karkureissuillaan auton alle jäädessään.

Samasta syystä tiibetinmastiffeja ei kovin yleisesti pidetä lenkilläkään vapaana. Tässä on tosin suuriakin yksilöllisiä eroja, mutta noin yleensä ei ole suositeltavaa ottaa sitä riskiä.

Tiibetinmastiffi ei päästä reviirilleen vieraita, jollei isäntäväki ole kotona. Tulijoista ilmoitetaan aina kovaan ääneen, ja möykkä loppuu vasta kun isäntäväki on havainnut ja hyväksynyt tulijan. Tiibetinmastiffi on herkkä myös lenkillä vastaantulijoiden arveluttavalle käytökselle, joten humalaisia tai muuten vain epäilyttäviä se ei päästä lähelle. Muuten tiibetinmastiffi suhtautuu vieraisiin välinpitämättömästi. Tiibetinmastiffi on yleensä hyvin lapsirakas koira, mutta suojelee oman perheen lapsia tarvittaessa myös muilta lapsilta, jos leikit ovat sen mielestä liian rajuja. Tiibetinmastiffia ei siis tule jättää keskenään lapsilauman kanssa.

Terveys

Tiibetinmastiffilla esiintyy muiden isojen rotujen tavoin lonkkavikaa, sekä jonkin verran kyynärnivelongelmia. Lisäksi rodulla esiintyy silmäsairauksia, kuten entropium (silmäluomien kiertyminen), joka on periytyvä sairaus. Entropium vaatii usein leikkaushoidon. Toinen tavallinen rodulla tavattu silmäsairaus on distichiasis (ylimääräiset ripset), jonka periytymistapaa ei tunneta. Pahimmissa tapauksissa sairaus vaatii leikkaushoidon, muuten ripsien nyppiminen tai polttaminen riittää. Usein väräasentoiset ripset eivät oireile lainkaan ja ne havaitaan vasta silmäpeilauksessa. Ripset myös uusiutuvat eivätkä kasva aina samaan paikkaan takaisin. Siksi silmäpeilaustulos voi distichiaksen osalta vaihdella kerrasta toiseen.

Rodussa on havaittu jonkin verran ristisideongelmia, jotka voivat olla perinnöllisiä.

Tiibetinmastiffeilla esiintyy idiopaattisen epilepsian ohella myös epämääräistä kouristelua. Tämä kouristelutauti on mitä ilmeisimmin periytyvä. Nykyään syytä ja periytyvyyttä yritetään selvittää, ja tiibetinmastiffi on yksi yliopiston tutkimuskohteista. Siksi on todella tärkeää toimittaa jokaisesta rodun edustajasta verinäyte analysoitavaksi, riippumatta siitä käytetäänkö koiraa jalostukseen. Näistä kerätään tiedot DNA-pankkiin, ja tulevaisuudessa voidaan mahdollisesti ennalta välttää sopimattomat yhdistelmät.

Tiibetinmastiffilla on useimpia rotuja heikompi immuniteetti demodikoosia eli sikaripunkkia vastaan. Sikaripunkki on koiran ihon eläimistössä hyvin tyypillinen loinen, mutta tartunta voi heikon immuniteetin takia olla tuhoisa. Oireet vaihtelevat suuresti, mutta yleensä koiralla esiintyy vakavia iho-ongelmia kuten karvattomuutta, runsasta hilseilyä, tummumista ja märkimistä. Iho saattaa myös tulehtua, mikä voi johtaa verenmyrkytykseen. Yleensä tiibetinmastiffi sairastuu alle vuoden ikäisenä, mutta huonokuntoinen koira saattaa sairastua vanhempanakin. Tauti vaatii eläinlääkärin hoitoa.

Kuten kaikilla roduilla, myös tiibetinmastiffilla voi esiintyä vähemmän tyypillisiä sairauksia riippumatta vanhempien ja muiden sukulaisten terveydestä.

Rotu kuuluu PEVISA:an (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma). Jalostukseen käytettäviltä koirilta vaaditaan viralliset lonkka- ja kyynärkuvat sekä silmäpeilaus. Raja-arvoja ei ole asetettu. Olisi erittäin toivottavaa, että tutkittaisiin myös ne koirat joita ei jalostukseen käytetä. Näin voidaan kartoittaa vikojen periytyvyyttä laajemmin, ja omistaja saa myös lemmikkinsä terveydestä kuvan, jota ei voi silmämääräisesti muodostaa.

Turkinhoito

Tiibetinmastiffin turkki on sinänsä helppohoitonen, ettei se tarvitse erityistä huolenpitoa muuten kuin karvanlähtöaikana. Karvaa lähtee kerran vuodessa, ja silloin sitä lähtee paljon. Tiibetinmastiffin turkki ei yleensä takkuunnu kovin helposti, mutta korvantaukset ja häntä- sekä housukarvat kannattaa harjata säännöllisesti takkujen ehkäisemiseksi.

Tiibetinmastiffin turkki on ilahduttavan likaahylkivä, joten kovin usein sitä ei tarvitse pestä. Mahdollinen lika kuivuu nopeasti ja lähtee usein harjatessa. Toisinaan pesu saattaa kuitenkin olla tarpeen, ja silloin kannattaa hoitaa homma kunnolla. Tiibetinmastiffilla on paksu turkki, ja sen peseminen vie aikaa. Pesuun kannattaa varata laadukkaat sampoot ja hoitoaineet. Huuhtelu tulee tehdä huolella, jotta mitään aineita ei jää turkkiin. Perusteellisen huuhtelun jälkeen koira kuivataan pyyhkeellä. Tämän jälkeen turkki harjataan auki vastakarvaan. Lopuksi turkki kuivataan hiustenkuivaajalla täysin kuivaksi pohjavilloja myöten. Märkä turkki voi aiheuttaa ikäviä iho-ongelmia, joten kuivaus tulee suorittaa huolellisesti.

Kenelle tiibetinmastiffi sopii?

Tiibetinmastiffi sopii ihmiselle joka ei vaadi koiralta liikoja ja osaa arvostaa itsenäisyyttä ja omaa tahtoa. Tiibetinmastiffin omistajan tulee jaksaa olla kärsivällinen ja ymmärtäväinen vaikeina hetkinä eikä anna periksi heti vaikeuksien ilmetessä. Omistajan tulee pystyä sitoutumaan koiraansa ja varautumaan siihen ettei koira kelpuuta mitä tahansa hoitopaikkaa. Omistajan tulee ymmärtää, että johtajan paikka ansaitaan vähitellen luottamuksen kautta, eikä alistamalla koiraa. Omistajan tulee kyetä suunnittelemaan elämäänsä koiran ehdoilla: maalla kasvanut vahti ei välttämättä ikinä sovi kaupunkiympäristöön.

....ja kenelle ei.

Tiibetinmastiffia en suosittele tavoitteelliselle harrastajalle, joka odottaa tuloksia jokaiselta koitokselta, tai edellyttää koiraltaan kuuliaisuutta tilanteessa kuin tilanteessa. En suosittele pedanteille kodinhoitajille tai puutarhureille. Toisinaan tiibetinmastiffi kokee tarvetta kaivautua syvälle maahan, usein juuri kukkapenkin kautta. Tiibetinmastiffi ei sovi liikkuvaiselle ihmiselle, jonka siviilisääty, asumismuoto ja postiosoite muuttuu useammin kuin harvoin. Tiibetinmastiffi ei sovi ihmiselle joka uskoo näyttävänsä koiralleen kaapin paikan heti kättelyssä.