Uusimmat kuvat

Yhteystiedot

Verna Bützow
Siuntio
+358 40 8392044
verna.butzow(at)hotmail.com




Pentu sijoitukseen?

Koirien kasvattaminen vaatii joskus enemmän jalostuskoiria kuin kasvattaja pystyy omassa kodissaan pitämään. Siksi onkin toisinaan tarpeen sijoittaa osa jalostuskoirista muualle. Usein kasvattaja hakee sijoituskotia omalle kasvatilleen, mutta toisinaan myös tuontikoiralle. Sijoituskoira on paljon muutakin kuin ilmainen pentu, joten lue tämä ajatuksella ennen kuin edes harkitset sijoituskoiran hankintaa!

Sijoitussopimuksissa puhutaan luovuttajasta  (kasvattaja/omistaja) ja haltijasta/vastaanottajasta (sijoituskoti). Luovuttaja siis sijoittaa koiran haltijalle, joka pitää sitä kuin omaansa tietyin ehdoin. Merkittävin ehto on tietysti se, että luovuttaja saa teettää pennut koiralla (uroksella useammat). Roduilla, jotka saavat pieniä pentueita, voidaan sopia kahdesta pentueesta nartullakin.

Sijoitussopimuksissa tulee noudattaa Kennelliiton ohjeita. Joitakin  poikkeuksia voi tehdä, kunhan ehdot eivät muodostu kohtuuttomiksi kummallekaan osapuolelle. Yleensä luovuttaja maksaa terveystutkimukset ja kaikki pennutuksesta koituvat kustannukset. Näyttelykäynneistä voidaan sopia erikseen. Haltijan velvollisuus on pitää koira riittävän hyvässä kunnossa näyttely- ja jalostuskäyttöä ajatellen. Haltijan tulee myös luovuttaa koira luovuttajalle terveystutkimuksia, astutusta ja pennutusta varten sopimuksen määräämissä puitteissa. Normaalisti terveystutkimukset hoituvat nopeasti, kun taas astutusreissu voi kestää pidempäänkin. Pennutusta varten narttu menee kasvattajalle vähintään kaksi viikkoa ennen synnytystä ja voi palata haltijalle seitsemän viikkoa synnytyksen jälkeen.

Saumaton yhteistyö luovuttajan ja haltijan välillä on ehdoton. Asioista on pystyttävä sopimaan molempien osapuolien eduksi, kuitenkin sijoitussopimuksen puitteissa. Luovuttajalla ja haltijalla tulee siis monessa asiassa olla samankaltaiset intressit. Toisinaan kasvattaja katsoo henkilön sopivaksi ostajaksi, mutta ei sijoituskoiran haltijaksi. Tätä ei pidä ottaa henkilökohtaisesti, sillä päätös on loppujen lopuksi kaikkien etu. Sijoituskodilta vaaditaan paljon enemmän kuin kasvatin omistajalta yleensä, eikä kasvattajan päätös olla sijoittamatta pentua tarkoita, ettei henkilö voisi tarjota hyvää kotia pennulle.

Koska kasvattaja yleensä sijoittaa sen lupaavimman pennun, toivoo hän luonnollisesti sille tuloksia. Kasvattaja voi toki itsekin käyttää koiraa näyttelyissä ja kokeissa, mutta toisinaan tulosten saavuttaminen vaatii useamman koitoksen. Siksi on suotavaa, että haltijallakin on kiinnostusta niiden saavuttamiseen. Koiran tulee olla niin henkisesti kuin fyysisestikin kunnossa näihin koitoksiin, ja se on haltijan vastuulla. Koiraa ei siis saa päästä lihomaan tai surkastumaan ja sen turkki on pidettävä moitteettomassa kunnossa. Koiran tulee olla riittävän sosiaalistunut näyttelyihin ja muihin mittelöihin.

Haltijan on pidettävä luovuttaja ajan tasalla kaikissa tärkeissä asioissa, eli sairauksista ja haavereista tulee viipymättä kertoa luovuttajalle. Mahdollisista normaalista poikkeavista eläinlääkärikuluista on hyvä sopia etukäteen, sekä mahdollisesta vakuutuksesta.

Koska sijoitettu narttu yleensä synnyttää pentunsa luovuttajan luona, on hyvin tärkeää että koiralla on luovuttajaan riittävän hyvä suhde. Koiran tulee siis tavata luovuttajaa säännöllisesti, ja voikin olla hyvä tuoda koira luovuttajalle hoitoon vaikkapa lomamatkojen ajaksi, mikäli vain suinkin mahdollista. Etenkin tiibetinmastiffinartut suojelevat pentujaan alkuvaiheessa hyvinkin hanakasti, ja niiden hoitaminen käy vaikeaksi ellei emä luota luovuttajaan.

Kun sopimusehdot ovat täyttyneet, eli koira on synnyttänyt/siittänyt sovitun määrän pentueita, siirtyy omistajuus haltijalle, ja vakuusmaksu palautetaan. Tämän jälkeen koira on siis haltijan oma, eikä luovuttajalla ole siihen enää oikeuksia. Yhteistyön ei tarvitse kuitenkaan tähän loppua, vaan yhteistyöhaluiset kasvatinomistajat ovat kasvattajalle kultaakin arvokkaampia.